Sienessäpä hyvinnii! :D
Nää miun sienestysreissut - näitä on muutama ollut ja aiheuttaneet lähipiirissä pienoista hilpeyttä! :D
Ensinnäkkään kukkaan ei usko että mie voisin kerätä sieniä ja vielä tykätä siitä. Se on vaan jääny vuos kymmeniks kaiken muun hössöttämisen mukana.
Lapsena ja nuorena keräsin sieniä paljonkiin ja melekeimpä joskus ihan pakotettuna. Isän ja äitin kanssa kerättiin sieniä myyntiin asti. Siis kerreeminen, siivoominen ja keittäminen ovat tuttua puuhaa.
Marjat, kalat, sienet - nää kaikki ol ennen ihan jokapäivästä ruokoo, pakollistakiin, mutta nyt ne on nousseet arvoon arvoomattomaan!
Noooo - muutama vuos sitten päätin "rikastuu" sienillä kun nyt tuntu siltä että niihän toisetkin tekkee.
Hamstrasin tuosta kaupalta laatikoita varaston täytee ja eiku sienee.
Porhalsin mehtää ja kykistyin sieniä noukkimaan, mutta ei männy kun viis minuttii nii en tienny missä olin. Tää on nii miun tapasta - pystyn eksymään Ylämyllyn Shellillekkiin (tää on tuas er juttu ! :D)
Jollain ihmeen konstilla selevisin sieltä pois ja siihen jäi miun sienestykset!
Tällä kertoo ol tarkotus ihan vuan ihelle kanttarelleja kerätä ja äitin neuvomasta salasesta paikasta.
Franssin kaa siis ponkastii apajille - ja tultiin pois iliman ainuttakkaan sientä. Ei niitä ollu - äiti ol selevästi huihannu paikan suhteen! :)
No, ensimmäistä kertoo vuoskymmeniin kaheltiin kotirantoja, isän verkkoja, joka ei pysty ennee kylläkään ennää kalastammaan, entisiä uimapaikkoja.
Miksköhän sitä on aina ollu niin kiire että on kaiken ihan "unohtanut kokonaan". Muutamat pienet kanttarellit löyvettiin äitin ja isän käyttämättömän mökkeröisen pihalta ja sinne ne sit jätettiinkin.
Kotpaikalle mäntyy selevis, että äiti ol jo uamutuimaan käyny sienet kerreemässä pois. Olin siis ollut ihan oikeissa paikoissa.
Ei kannattas olla uamu-uninen! :D
- hannele -
Ensinnäkkään kukkaan ei usko että mie voisin kerätä sieniä ja vielä tykätä siitä. Se on vaan jääny vuos kymmeniks kaiken muun hössöttämisen mukana.
Lapsena ja nuorena keräsin sieniä paljonkiin ja melekeimpä joskus ihan pakotettuna. Isän ja äitin kanssa kerättiin sieniä myyntiin asti. Siis kerreeminen, siivoominen ja keittäminen ovat tuttua puuhaa.
Marjat, kalat, sienet - nää kaikki ol ennen ihan jokapäivästä ruokoo, pakollistakiin, mutta nyt ne on nousseet arvoon arvoomattomaan!
Noooo - muutama vuos sitten päätin "rikastuu" sienillä kun nyt tuntu siltä että niihän toisetkin tekkee.
Hamstrasin tuosta kaupalta laatikoita varaston täytee ja eiku sienee.
Porhalsin mehtää ja kykistyin sieniä noukkimaan, mutta ei männy kun viis minuttii nii en tienny missä olin. Tää on nii miun tapasta - pystyn eksymään Ylämyllyn Shellillekkiin (tää on tuas er juttu ! :D)
Jollain ihmeen konstilla selevisin sieltä pois ja siihen jäi miun sienestykset!
Tällä kertoo ol tarkotus ihan vuan ihelle kanttarelleja kerätä ja äitin neuvomasta salasesta paikasta.
Franssin kaa siis ponkastii apajille - ja tultiin pois iliman ainuttakkaan sientä. Ei niitä ollu - äiti ol selevästi huihannu paikan suhteen! :)
No, ensimmäistä kertoo vuoskymmeniin kaheltiin kotirantoja, isän verkkoja, joka ei pysty ennee kylläkään ennää kalastammaan, entisiä uimapaikkoja.
Miksköhän sitä on aina ollu niin kiire että on kaiken ihan "unohtanut kokonaan". Muutamat pienet kanttarellit löyvettiin äitin ja isän käyttämättömän mökkeröisen pihalta ja sinne ne sit jätettiinkin.
Ei kannattas olla uamu-uninen! :D
- hannele -
Kommentit
Lähetä kommentti